Meillä on talo!

 Niin vaan se päivä koitti! Viimeistään nyt voimme kutsua tonttiamme raksaksi, kun sinne kohosi meidän tuleva kotimme. Pystytys oli käynyt nopeasti ja ongelmitta. Itselläni on vain pienoista raksaväsymystä ilmassa, eikä siksi blogin tai Instagrammin päivitys ole houkuttanut... Ollaanhan tässä ajateltu rakentamista enemmän tai vähemmän vuoden verran. Suunnilleen näihin aikoihin vuosi sitten etsimme (ja löysimme) unelmatonttimme ja mietimme tarpeitamme tulevaa kotia varten. 

Nyt sentään suunnittelut on takana! Seuraavaksi pitäisikin tehdä pankin kanssa sopimus rakennuslainasta. Olimme oikeastaan unohtaneet koko asian, ja vasta viime viikolla otin yhteyttä pankkiin jonka lainatarjouksen viime vuonna hyväksyimme. Tähän asti rakentaminen on hoitunut omalla rahalla, mutta nyt lompakot huutavat tyhjyyttään. :D
Onneksi verkkotapaaminen pankin kanssa on jo ensi viikolla, joten ehdimme saada laina-asiat kuntoon ennen kuin seuraava talotoimittajan lasku tulee. 

Mieheni piti myös aloituskokouksen Jukkatalon työpäällikön kanssa. Meidän täytyi itse pyytää se, koska ilmeisesti koronan vuoksi niitä on harvemmin pidetty. Aloituskokouksessa oli käyty läpi muun muassa jätteiden huoltoa. Mieheni vanhemmat halusivat hankkia peräkärryn, jolla he sitten kuljettavat jätettä pois. Itse olisin ollut jätelavan kannalla, mutta jos he jaksavat puuhata, niin tokihan me siitä syntynyt säästö otetaan mielellämme vastaan. 
Aloituskokouksessa saimme tiedon, että raksaamme kuvataan ja sitä tullaan käyttämään tulevaisuudessa ilmeisesti Jukkatalon sisäisenä koulutusmateriaalina. Tämä on tietysti positiivinen asia, koska koulutusmateriaaleihin on varmasti pakko tehdä asiat kunnolla! Ei sillä että epäilyjä olisi, mutta kyllä tällainen tieto tietysti vähentää stressiä. :)

Yritän saada sekä Instaan että tänne näpöteltyä jutun sisustusmateriaaleista. Ne päätettiin jo aikaa sitten, mutta sitten iski se kuuluisa katumus, enkä ole halunnut vilkaistakaan niitä! Nyt se jo helpottaa, ja hyvältähän ne päätökset näyttää. Alan aina epäröimään kun päätös on tehty -  samoin kävi silloinkin kun kirjoitettiin nimet alle talotoimittajan sopimukseen, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna se oli paras mahdollinen päätös. Onneksi toisena rakentajana on tyyni mieheni, joka jaksaa rauhoitella vaikka kuinka hätiköisin. Yksin olisin varmaan repinyt jo hiukset päästäni!